Näkökulma: Bundesliigan perinneseura konttaa pohjalla – mikä mättää?
Borussia Mönchengladbachin alkukausi on ollut katastrofi. Joukkue on neljän ottelun jälkeen Bundesliigan viimeisenä.
Gladbach on hävinnyt kaikki neljä otteluaan maalierolla 6–16. Tappioista etenkin kaksi ovat olleet poikkeuksellisen katkeria.
Sarjanousija Elversbergiä vastaan Gladbach johti kotonaan jo 3–1, mutta onnistui häviämään 3–4. Mainzia vastaan se teki jälleen kolme maalia, mutta käteen jäi taas nolla pistettä.
Gladbach pystyy edelleen tekemään maaleja. Joukkue ei kuitenkaan pysty kontrolloimaan otteluita. Kahdessa kotiottelussaan se on tehnyt kuusi maalia, mutta hävinnyt molemmat.
Potkut
Viime kaudella seuran peräsimeen noussut Eugen Polanski sai tuoreeltaan lähteä ennen maajoukkuetaukoa.
Ratkaisu ei tullut kannattajille varsinaisena yllätyksenä, sillä potkut roikkuivat ilmassa jo viime kaudella. Seura päätti kuitenkin kesällä jatkaa puolalaisen kanssa.
Ongelma valmentajaa syvemmällä
Mönchengladbachin menestys on käytännössä aina rakentunut ajatukselle, että rajallisilla resursseilla ollaan kilpailijoita fiksumpia ja rohkeampia.
Gladbach sai jo 1970-luvulla lempinimen ”Fohlen” nuoresta ja vauhdikkaasta joukkueestaan, joka lopulta voitti viisi Saksan mestaruutta ja kaksi Uefa Cupia.
Lähempänä nykyhetkeä Gladbachilla oli esimerkiksi Lucien Favren ja myöhemmin Marco Rosen aikana selvästi tunnistettava pelillinen identiteetti. Näiden valmentajien aikana Gladbach oli esimerkiksi Bayern Münchenille todellista kryptoniittia.
Nykyinen Bayernin urheilutoimenjohtaja Max Eberl työskenteli samassa roolissa Gladbachissa vuosina 2008–2022. Gladbachin pelaajalegendan johdossa valmentajille annettiin työrauha, pelaajia kehitettiin ja lähtijöiden tilalle löydettiin usein laadukkaita korvaajia Brighton-maisesti.
Viime vuosina punainen lanka on kadonnut, ja pelillinen identiteetti on hukassa.
Eberlin seuraajan Roland Virkusin urheilujohtajakaudella sarjasijoitukset olivat 14:s, kahdesti 10:s sekä viime kaudella 12:s. Gladbach on nyt kulkenut jo kuusi kautta ilman yksinumeroista Bundesliiga-sijoitusta.
Rouven Schröder tuli Virkusin seuraajaksi viime lokakuussa. Nykyinen kokoonpano onkin käytännössä kahden eri urheilujohtajan rakentama.
Remmiin on tullut täksi kaudeksi lisää leveyttä, mutta kesällä rajusti uudistettu joukkue on epätasapainoinen.
Puolustuksen johtohahmot ovat vaihtuneet, keskikentältä puuttuu Bundesliiga-tason kutonen ja hyökkäyksessä kaikki vastuu asettuu saksalaiskärki Tim Kleindeinstin hartioille, joka ei ole pystynyt ainakaan toistaiseksi vastaamaan odotuksiin.
Epäonnistuneen kesäremontin lisäksi seura on menettänyt vuosien varrella monta avainpelaajaa, joita se ei ole pystynyt korvaamaan samanlaisilla vastuuta kantavilla pelaajilla.
Gladbach on tällä hetkellä todella kaukana esimerkiksi Rosen aikakaudesta, jolloin joukkue taisteli Bundesliigan kärkisijoista Yann Sommerin, Denis Zakarian, Jonas Hofmannin ja Marcus Thuramin kaltaisten tähtien johdolla.
Gladbachin peräsimeen on nyt astumassa Alexander Blessin, joka vaikuttaa ainakin paperilla loogiselta valinnalta.
Blessin joutuu kuitenkin painimaan pitkälti samojen, jo mainittujen ongelmien kanssa, joita Polanski ei lopulta onnistunut ratkaisemaan.
Blessin siirtyi edelliskaudella St. Paulin peräsimeen nykyisen Brighton-luotsi Fabian Hürzelerin seuraajaksi. Blessin teki joukkueesta kurinalaisemman ja huomattavasti vaikeammin murrettavan.
St. Pauli säilyi lopulta Bundesliigassa ja päästi koko sarjassa toiseksi vähiten maaleja heti Bayernin jälkeen. Viime kaudella joukkue kuitenkin putosi sarjajumbona, ja Blessin sai lähteä.
Blessinillä on hyvät edellytykset saada Gladbach päästämään nykyistä vähemmän maaleja. Saksalaisluotsin nimitys ei silti vaikuta selkeältä pitkäaikaisen projektin alulta, vaan enemmänkin akuuttiin kriisiin reagoimiselta.
Suurin tehtävä on nyt määritellä, millainen seura Gladbach haluaa kentällä olla. Tämä on viime vuosina hämärtynyt, ja Blessin onkin jo Gladbachin seitsemäs valmentaja kymmenen vuoden sisään.
Vertailukohta Englannista
Gladbach painii osittain samanlaisten ongelmien kanssa kuin Tottenham. Mauricio Pochettinon jälkeen Spursissa on nähty monia hyvin erilaisia valmentajia, ja joukkueeseen on kertynyt eri projektien tarpeisiin hankittuja pelaajia.
Toisaalta seurojen taloudelliset mahdollisuudet kulkevat aivan eri sfääreissä.
Jos vertailukohtaa haetaan Valioliigasta, Gladbach muistuttaa enemmän esimerkiksi Evertonia. Molempien perinteikkäiden seurojen parhaat vuodet ovat perustuneet siihen, että pienemmillä resursseilla ollaan pystytty painimaan isompia vastaan onnistuneen pelaajarekrytoinnin ja jatkuvuuden ansiosta.
Gladbachin historia ja koko luovatkin edelleen suuria odotuksia, mutta niihin ei tällä hetkellä pystytä vastaamaan. Urheilullisten tavoitteiden ja nykyisten realiteettien välille on syntynyt kuilu, ja seuran täytyy nyt löytää keinot kuroa se umpeen.
Väinö Helenius
